Omat parhaat palani

Hei sinä lukija!

Mikäli olet saapunut blogilleni ensimmäistä tai vaikka kymmenettä kertaa ja kaipaat viihdyttävää luettavaa, on alla listattuna kirjoitusteni henkilökohtainen top viisikko, joihin suosittelen paneutuvasi.

1. Onko elämää ilman feisbuukkia?

Haastoin itseni olemaan ilman sosiaalista mediaa kuukauden verran; tässä tulos.

2. Miksi hyvät ihmiset tekevät pahoja tekoja?

Katsaus ikivanhaan hyvä vastaan paha vastakkainasetteluun tuoreesta näkökulmasta.

3. Kokeile jotain uutta kuukauden ajan

Eräs harrastuksistani on kokeilla jotain uutta ja erilaista joka kuukausi 12 kertaa vuodessa. Lue ja kenties innostut siitä itsekin.

4. Me, myself and I

Tämän hetkisen 21-vuotisen elämäni läpikäymä taival; tarina siitä kuinka maalla lapsuuden viettänyt savolainen päätyi lukion kautta sopimussotilaaksi ja lopulta Tampereelle liiketalouden opiskelijaksi.

5. My bucket list

Ainoa englanninkielinen tekstini, jossa kerron niistä elämän suurista haaveista, jotka minulle siunatulla ajalla tällä planeetalla haluan toteuttaa.

Mikäli kiinnostuit edes jostakin aiheesta, LUE ja tiedän ettet sitä kadu. 

Nautinnollisia lukuhetkiä ajatusteni parissa!

PS. Joku saattaisi tulkita tämän merkkinä tulevista uusista kirjoituksista. Hän ei olisi täysin väärässä.

Päätepysäkki

Tammikuun lähestyessä päätöstään on saapunut tämän palstan veturi päätepysäkilleen, eikä vaihtoyhteydestä ole vielä tietoa.

Oli mahtavaa huomata kuinka helppoa kirjoittaminen oikein onkaan. Tähän asti se oli ollut vain koulusta tuttua pakkopullaa, mutta nyt siitä paljastui täysin uusi, vapauttava aspekti: kirjoittamisen sietämätön keveys.

Välillä oli rankkaa: oli iltoja, joilloin saatoin etsiä kirjoitusaiheita tuntitolkulla tuloksetta. Vaikka omasta mielestä viisana olin ideoinut kymmenen valmista ideaa kirjoitukselle, eivät niistä läheskään kaikki olleet julkaisukelpoisia. Viime hetken päätös kirjoittaa kuun parittomina päivinä jokaisen päivän sijaan pelasti tämän projektin.

Jatkoa varten opin, että intistä tuttua ennakointia on syytä hyödyntää myös blogin raapisteluissa: kannattaa pitää muutama kirjoitus reservissä kirjoittajan blokkeja varten. Itse opin tämän turhan myöhään.

Tulevaisuudessa saatan kirjoitella tänne kun siltä tuntuu, mutta varmastikin paljon harvemmin. Ehdottomasti blogini säilyy linjoilla, niin kauan kun Google sen antaa. Nähtäväksi jää onko bucket list ennallaan muutaman vuoden kuluttua.

Haluan kiittää kaikkia kavereitani, jotka ovat osallistuneet sisällön tuottamisen tukemiseen: ennakkolukemiseen, ideoiden jakamiseen tai ihan vain palautteen antamiseen. Erityiskiitos tämän haasteidean isälle Kaarlelle, jota ilman blogiani tuskin olisi olemassa.

Kaikista suurin kiitos kuitenkin kuuluu Sinulle, lukija. Vaikka haasteen idea oli astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, teit säännöllisesti blogiani lukemalla siitä miellyttävän ja mieleenpainuvan elämyksen. Toivon, että nautit mietteiteni lukemisesta ja kenties sait niistä jotain irti omaan elämääsi. Kiitos.

PS. Nyt viimeistään on sana vapaa. Hyvää tai huonoa, tykkäsit tai vihasit: laita kommenttisi.

Miksi hyvät ihmiset tekevät pahoja tekoja?

Ajattele kaikkia maailman ihmisiä. Sanotaan, että heidät pitäisi jakaa kahteen ryhmään heidän hyvyytensä perusteella. Hyviä ovat tietenkin sinun lisäksi lähimmäisesi, kenties jokunen työkaveri ja valitut julkimot. Pahoja ovat kaikki rikolliset, loput julkisuuden hahmot ja se yksi Janne luokaltasi, joka aina haastaa riitaa baarissa. On helppo ajatella asettamasi rajan olevan vakio, mutta saatat yllättyä, kuinka helposti voit itse joutua pimeälle puolelle.

Koko hyvä vastaan paha -vastakkainasettelulle löytyy pohja kristinuskosta: Lucifer tarkoittaa valonkantajaa ja hän oli Raamatun mukaan ensimmäinen arkkienkeli, Jumalan suosikki. Hänestä kuitenkin tuli liian ylpeä ja vallanhaluinen, minkä seurauksena Jumala karkoitti hänet helvettiin, jossa hänestä tuli itse paholainen, Saatana. Kristinuskon mukaan Jumala siis loi helvetin ja näin paikan, jonne säilöä maailman pahuuden: valitettavasti se ei siellä kauaa pysynyt.

Vuonna 1971 suoritettu Stanfordin vankilakoe kuvaa erinomaisesti, kuinka hyvät ihmiset joutuvat jopa huomaamattaan pahan valtaan, kunhan heille antaa siihen oikeanlaiset eväät. Professori Philip Zimbardon johtamassa kokeessa oli tavoitteena tutkia ihmisten käyttäytymistä vankilaolosuhteissa. Hän aloitti etsimällä paikallisen yliopiston kampukselta vapaaehtoisia, joita ilmaantui 75 kappaletta. Heistä eri tavoin seulomalla valittiin 24 opiskelijaa, jotka olivat viattomia, rehtejä ja hyväsydämmisiä; varsinaisia malliesimerkkejä hyvistä ihmisistä. Heistä muodostettiin yksi ryhmä vankeja ja toinen vanginvartijoita, tusinan verran molempia, jotka vietiin Stanfordin yliopiston kellariin. Sinne lavastetuissa vankilaolosuhteissa kokeen oli määrä kestää seuraavat kaksi viikkoa. Kokeen aluksi kotoa poliisin noutamat vangit puettiin alentaviin asuihin ja heidän nimet vaihtuivat numeroihin. Samalla vartijat saivat univormut, pamput ja ohjenuoraksi ylläpitää kuria ja järjestystä. Ensimmäinen hermoromahdus saavutettiin 36:ssa tunnissa, sodomiaan päästiin viidessä päivässä ja kuudentena koe piti päättää. Mikä oikein meni vikaan?

Niin kuin Lucifer Raamatussa, niin vartijatkin Stanfordissa sokaistuivat vallasta. Tekemisen puutteesta kärsivät vartijat viihdyttivät itseään laittamalla vangit kärsimään niin fyysisen kuin psykologisen väkivallan keinoin. Sama ilmiö tapahtui kymmenen vuotta sitten Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaalissa. Jos otamme käsittelyymme yhtälön, jossa ihmiselle annetaan valtaa ja asetetaan hänet tilanteeseen, jossa hän tylsistyneenä voi käyttää sitä miten vain, ei hänen synnynnäisellä hyvyydellä ole merkitystä. Hyvän ja pahan rajapyykki siirtyy ja huomaamatta olet liittynyt Darth Vaderin imperiumiin.

Me tuomitsemme muut ihmiset heidän tekojen, mutta itsemme meidän aikomusten perusteella. Tietenkin Janne löi kaveriaan, koska hän on syvällä sisimmissään paha. Minä taas en ole ikinä satuttanut ketään, ainakaan tarkoituksella. On aivan liian helppoa nähdä hyvän ja pahan kamppailu mustavalkoisena ja näin tuomita ja luokitella ihmiset heidän ilmeisen hyvyyden, tai sen puutteen, perusteella.

Mutta hankalaa on ymmärtää pahantekijää. Dostojevski lausui aikoinaan:

"Nothing is easier than to denounce the evil doer;
nothing more difficult than understanding him."

Kenties on syytä tarkastella asettamaamme rajapyykkiä tarkemmin: se minne Janne mielestämme kuuluu, ei ole merkityksellistä. Ihmiset tekevät pahoja tekoja, koska me kaikki olemme sisimmissämme niin hyviä kuin pahojakin. Aivan kuten eri tilanteet luovat olosuhteet pahuuden kukoistamiselle, ovat ne yhtä hyviä mahdollisuuksia sankaruudelle. Saatamme syntyä enemmän tai vähemmän altiina jommalle kummalle, mutta loppukädessä päätämme vain ja ainoastaan itse teoistamme. Tärkeätä ei ole jatkuva sankarileikki; hyvä ja paha elävät harmoniassa kuten Yin ja Yang. Mutta kun sinulla on valta ja valinnallasi merkitys, mieti tarkkaan ja valitse oikein; katumus ei ole lempeä rakastajatar.

PS. Janne ei satuttanut ketään tämän tekstin tuottamisen aikana, häntä ei ole olemassa.

Sivistyksen käsikirja

"Kaikki, mitä tulee tietää" lupaa Dietrich Schwanitzin kirjoittama Sivistyksen käsikirja. Kirja on johdatus sivistyksen maailmaan ja se jakaantuu kahteen kokonaisuuteen: tiedot-osiossa listataan tärkeimmät tapahtumat lähinnä Euroopan historiassa viimeisen 2500 vuoden ajalta ja taidot-osiossa taas avataan sivistystä pelinä: miten aiemmin opittua tietoa sovelletaan.

Kirjan suomentaja on lisännyt näiden varsinaisten osioiden lisäksi loppuun Suomen historialle omistetun osuuden, joka kuvaa erinomaisesti suomalaisuuden juuria: sitä kuinka Suomi muovautui historian pyörteissä Ruotsin vallan alta Venäjän kautta itsenäiseksi valtioksi.

Kuten kirjan tekstin aloittaneesta lauseesta voisi päätellä on kirja kirjoitettu hieman ylimielisellä asenteella: kirja uskottelee, että kaikki tietämisen arvoinen todellakin on kirjassa ja muu tieto ei ole aikasi arvoista.

Ylimielisyyden taustalla on kuitenkin voimakas tunneside kirjaan ja sen luomisprosessiin: seurauksena on tiedon määrään suhteutettuna oikein viihdyttävä tuotos. Suuren faktatiedon lisäksi kirja tarjoaa uudenlaista perspektiiviä koko sivistys-käsitteeseen: se ei ole pelkästään tietty lista luettavia kirjoja ja nähtäviä taideteoksia, vaan se on elämäntapa. Sivistyneen henkilön ei ole tarve tietää kaikkia nippelitietoja jokaisesta suuresta filosofista ja taiteilijasta; aivan kuten koulukirjasta tarttuneet opit unohtuvat joskus, niin myös käy näille nippelitiedoille, joita myös sivistyksen kulmakiviksi voisi kutsua. Joskus nämä seikat opetellut ja näin sivistynyt henkilö on edelleen sivistynyt.

Eräs mielenkiintoisimmista kirjan esittelemistä ideoista on se, että oman tietämättömyytensä näyttäminen on sivistymätöntä. Saattaa kuulostaa itsestään selvälle, mutta kuvitelkaamme seuraavanlainen tilanne: henkilö A käyttää B:n kuullen jotain sivistyssanaa jota kuulija ei täysin ymmärrä. Tähän vastaaminen kiinnittämällä huomio A:n snobeiluun saattaa B ilmi oman tietämättömyytensä ja näin sivistymättömyytensä. Sivistys onkin välillä kuin miinakenttä. Toisaalta on sivistymätöntä yrittää tarpeettomasti tuoda ilmi oman sivistyksensä paremmuutta.

Lukijan tulee omaksua kirjassa esitetyt opit tiettyin varauksin. Kirja muun muassa tuomitsee TV:n katsomisen kokonaan sivistymättömänä ja opettaa lukemisen olevan ainoa sivistyksen lähde. Lienee itsestään selvää etteivät asiat ovat läheskään näin mustavalkoisia.

Puutteistaan huolimatta on kirja ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kokonaisuutena se on erinomaista kertausta lukion historian sekä yhteiskuntaopin sisällöistä ja auttaa ymmärtämään miten tämän päiväinen yhteiskuntamalli kaikkine ominaisuuksineen on oikein muodostunut ja kuinka siellä, ainakin teoriassa, tulisi toimia ja käyttäytyä.

PS. Kirja käy myös erityisen hyvin iltalukemiseksi vuoteeseen, sillä viimeistään puolen tunnin lukusession jälkeen olet valmis nukahtamaan.

My bucket list

To do something different I decided to try writing in English for a change. And what better way to break from the norm than to write a bucket list. So here are a few of the things I want to do before I kick the bucket.

1. Run a marathon

I've never considered myself to be the runner type and in school physical education classes didn't exactly inspire me to ever become one either. When I went to serve in the Finnish Defense Forces as a conscript in 2011 I had no idea how much I'd be running the following year, almost never voluntarily. Strangely enough this was exactly the time that I realised it isn't too bad.

Although I suffered from severe shin splits I managed to run a respectable 24 kilometres as a part of a military exercise/competition. Now I have been running regularly for a year and steadily improving without losing my motivation. Hell, I actually might even enjoy it from time to time, especially during winter time. There's just something special about running in freezing conditions that I just can't explain, yet it keeps me coming back for more.

2. Write a novel

This blog has definitely changed my whole outlook on writing in general: I always used to think that anyone who's the writer type has known it from birth and that I wasn't one of them. While I still can't say I'm a writer, the idea of creating my own book is definitely looking better and more realistic. 

Will the first novel I ever write recieve the Finlandia Prize? Probably not. But after finishing it I could always go around telling people that I'm a novelist, instead of the more boring profession I might have at the time. One can always dream.

3. Visit & build Africa

So far in my life I have been very blessed and given the opportunity to do a lot of traveling. So far I've visited 17 countries in Europe, North America and Asia combined. It's only natural for Africa to be next. 

However, I plan on doing more than just tourism when I arrive. As we all know, Africa is somewhat behind in economic growth compared to the United States or the most of Europe.  Why is this exactly? There is no one single reason to explain it completely, but rather a sum of reasons. A lot of them can be summed up under not having the same foundations to build upon, especially infrastructure. 

I want to fix that, or at least try to. What I plan to do is establish a company somewhere in rural Africa with the purpose of building inexpensive infrastructure to support trade and economic growth. This means not only roads and housing, but also telecommunications and plumbing. 

The so called Western societies have for long tried to aid Africa in it's attempt to catch up, so-to speak, with food, medicine and money. This surely improves the situation, but doesn't help Africa help itself. Of course it's much easier to market "curing the ill" to potential benefactors, rather than something like waste management. However change for the better in Africa needs come from the inside. They need to be the ones curing their own ill, educating each other and creating wealth. They just need a head-start, for which infrastructure is excellent. 

Synopsis

These are just some of the things I want to do before I die. While they aren't something I'm actively fighting to achieve every day, they're always in the back of my head and some times act as a driving force behind my decisions in life. They might stay or they might change but I like to think that ideas like these are what help us define ourselves. 

Everyone has something they want to do and these things are different based on our lifestyle and values. It doesn't matter what size or how socially acceptable the things on your list are, only that you want to do them. Just remember to actually do them once in a while, because when life is fleeting from our bodies we won't regret the things we did, only the things we didn't.

PS. As I'm writing this it's 10 pm on a Saturday evening with the outside temperature being at around -10 degrees Celcius. Despite this I think I'll go for a run, because some day in the near future I'm going to run a marathon.

Kaksi parasta ystävääni

Olen aiemmin maininnut pitkäjänteisyyden olevan kenties tärkein menetykseen johtavista tekijöistä kaikilla elämän osa-alueilla, olit sitten yritysmaailmassa tai koulun epäergonomisessa penkissä. Lyhykäisyydessään pitkäjänteisyys on sisua, kestävyyttä ja ajattelutapa, jossa aikasi tässä maailmassa on kuin maratooni, ei pikajuoksu.

Pitkän aikavälin hyötyjen näkeminen arjen lomassa voi kuitenkin olla hankalaa eikä itsekuri ole juurikaan synnynnäinen ominaisuus vaan enemmän tai vähemmän opittu. Kuinka siis kehittää pelisilmää, jolla nähdä päivittäisten päätöstesi kauaskantoisemmat vaikutukset?

Eräs tätä helpottava ratkaisu on ajatella tulevaisuuden minää, oli se huomisaamun tai ensi vuoden, hyvänä ystävänäni, jolle pyrin tekemään häntä hyödyttäviä palveluksia jatkuvasti. Ajattelen tulevan minäni arvostavan kun pidän aina kaapissa ruokaa, vessassa paperia tai laittamalla humalaisena vesilasin yöpöydälle odottamaan aamua. Tätä lukiessa se saattaa kuulostaa itsestään selvälle, mutta oikeasti sen tekeminen aina mahdollisuuksien salliessa mullistaa elämäsi.

Jo antiikin historiassa Odysseus hyödynsi tätä metodia sitoessaan itsensä laivan mastoon kuullakseen seireenien lumoavan laulun laivansa turvallisuuttaan vaarantamatta: ennen näille sulosoinnuille altistumista hän teki päätöksen, joka toi hyötyä pitkällä tähtäimellä (ehjä laiva) ja esti häntä tekemästä hetken huumasta johtuvaa valintaa, joka olisi johtanut katastrofiin.

Hetken tätä harrastettuasi huomaat, että mennyt minä onkin tehnyt vaikka mitä mukavia asioita tämän päivän helpottamiseksi: laskut on maksettu, tehtävät palautettu reilusti ennen deadlinejä ja kun krapulaisena heräät suu Saharan aavikkoa kuivempana et voisi enempää arvostaa sinun omaa jumalallista lahjaa itsellesi kurkun kostukkeen muodossa. Kiitos, eilisen minä.

Yleensä ajattelemme olevamme yksin itsemme kanssa: elämän edetessä tutut, ystävät ja jopa perhe vaihtuvat toisiin. Tämä on kuitenkin mahdollisuutesi saada kaksi elinikäistä ystävää, joiden kanssa kohdata arjen haasteet. Kaksi ystävää, jotka ovat juuri niin hyviä ja fiksuja kuin sinä olet nyt. Nämä ystävät palaavat vaikka kuinka monta kertaa kääntäisit niille selkäsi, jos vain haluat.

Kenties heistä tulee sinunkin parhaita ystäviä.

PS. Tarkemmin ajatellen ei se eilisen minä ole aivan yhtä fiksu kuin minä, toivottavasti kuitenkin tulevaisuudessa olen vielä vähän fiksumpi.

Normipäivä - kuvina

Lukiessani muiden ihmisten blogeja huomaan niiden yleensä ovan kuvapainotteisia tai kuvien toimien tekstin jäsentämisen apuna. 

Tässä blogissa olen käyttänyt kuvia vain linkkeinä avulla, selventäen kirjoittamaniani ilmiöitä.

Ajattelin kuitenkin poiketa normista ja laittaa julkaisun joka rakentuu kuvien ympärille: tämän kertainen blogi toimii jatko-osana aikasemmalle tekstilleni "Normipäivä". Kuvaan nyt tavallista arkipäivääni kuvien avulla.

0730

Aamiainen on tunnetusti päivän tärkein ateria ja millainen se olisikaan ilman sanomalehteä

(aamulehden tilaus loppui vuodenvaihteessa)

0800

Päivän kuteina Lands' Endin kauluspaita, Society6:n t-paita, Nudien farkut ja Lacosten jalkineet.

0815

Luentorumba käyntiin myyntityön parissa.

1115

Lounaan jälkeen työskentelymuoto vaihtuu kuuntelusta Exceliin: aiheena taloussuunnittelu.

Varauduin tapahtuneeseen reilulla kofeiiniannoksella.

1400

Luennot ohi ja vuorossa TAMKin erikoisuus: oppiyritystoiminta.
Ensimmäisenä tehtävälistalla sponsorointiasioiden hoitaminen tulevaa myyntitapahtumaa varten.

1700

Koulupäivä pulkassa ja päivällinen nautittuna on ohjelmassa lisää opiskelua, kansantaloustieteen parissa.

2030

Rajansa kaikella, myös älyllisellä tankkauksella. Oli aika vihdoin siirtyä vapaammalle ja luovemmalle vaihteelle: hetki blogin ja asupäiväkirjan päivittämisen parissa.

2130

Tässä vielä tunnelmia lenkkipolulta, Kaupista.

2300

Illan viimeinen hetki on ainoa, jolloin nautin muusta kuin koulukirjallisuudesta: tämän hetkinen projekti "Sivistyksen käsikirja" on loppusuoralla. Siitä pääseekin mukavasti unten maille.

PS. Tiedän luvanneeni alussa ettei blogistani tulisi päiväkirja, mutta tämä poikkeus sallittakoon.